Tavallisin myelooman aiheuttama oire on siihen liittyvän anemian aiheuttama väsymys. Anemia voi huonontaa rasituksensietoa aiheuttaen tavallista helpommin hengästymistä ja sydämentykytystä. Laboratoriokokeissa anemia näkyy hemoglobiinin (Hb) laskuna. Myelooma aiheuttaa usein myös luuston haurastumista eli osteoporoosia, jonka seurauksena voi ilmaantua selän nikamaluhistumia. Nikamaluhistumat voivat aiheuttaa varsin voimakasta selkäkipua, jota voi kestää useamman viikon. Nikamaluhistumia ei yleensä tarvitse hoitaa kirurgisesti, vaan ne paranevat kivuttomiksi noin 2 kuukauden kuluessa. Nikamaluhistuma voi ilmaantua osteoporoottiseen luustoon vähäisestäkin vammasta, esimerkiksi tuolille istumaan pudotessa tai joskus ilman mitään ilmeistä vammaakaan. Voimakas selkäkipu onkin usein johtava oire myelooman diagnostiikassa. Myös kylkiluihin voi ilmaantua pieniä murtumia esimerkiksi voimakkaan yskäisyn seurauksena. Näistä aiheutuu kylkikipua, joka sekin vaivaa yleensä vajaan 2 kuukauden ajan, eikä tarvitse kirurgista hoitoa. Myelooma kuvattiin lääketieteellisessä kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1844 ja kuvatun potilaan oireena olivat juuri useat luunmurtumat.

Pahanlaatuisia tautisoluja, myeloomasoluja, esiintyy ensisijaisesti luiden sisällä luuytimessä. Tautisolut voivat kuitenkin aiheuttaa pesäkkeitä myös kaikkialle luustoon luuytimen ulkopuolellekin ja harvemmin myös muuallekin elimistöön. Koska tautisolu mikroskoopilla tarkasteltuna muistuttaa normaalia luuytimen plasmasolua, kutsutaan näitä pesäkkeitä

plasmasytoomiksi.Taudin nimimultippeli (engl. multiple tark. moni) myelooma viittaa juuri tähän myeloomalle tyypilliseen laaja-alaiseen monien pesäkkeiden esiintymiseen. Plasmasytoomat voivat kuitenkin joskus olla yksittäisiäkin. Plasmasytoomat ovat tavallisesti kooltaan muutamasta millimetristä 1-2 senttimetriin ja ne eivät sinänsä ole kivuliaita.

Luuston plasmasytoomat syövyttävät ympäröivää luuta, mikä näkyy tavallisissa luiden röntgenkuvissa läiskäisinä muutoksina. Röntgenkuviin luuston läiskäisyys jää pysyvästi näkyviin, vaikka plasmasytoomat luustosta saadaankin lääkehoidolla usein häviämään. On melko tavallista, että plasmasytooma ilmaantuu selkään, selkärangan viereen, jolloin se voi painaa iskiashermoa ja aiheuttaa jalkaan säteilevää selkäkipua. Selkäkipu on samanlaista kuin tavallisen välilevypullistuman aiheuttamaan hermopaineeseen liittyvä iskiaskipu. Tällainen plasmasytooma ei näy tavallisissa röntgenkuvissa, minkä vuoksi selkäkivun syytä on selvitettävä tietokonetomografia- tai magneettikuvauksella.

Harvinaisemmissa tilanteissa plasmasytoomia voi olla muualla elimistössä, jolloin oireet voivat olla epätyypillisiä. Plasmasytoomien esiintyminen aivoissa tai muualla keskushermostossa on erittäin poikkeuksellista ja harvinaista. Luuston ulkopuolella esiintyvät plasmasytoomat ilmenevät tavallisimmin ihonalaisina kohoutumina.

Myeloomaan voi liittyä munuaisten vajaatoimintaa, joka voi olla pitkään oireeton. Väsymys ja nilkkojen turvotus ovat mahdollisia. Virtsan eritys pysyy myeloomaan liittyvässä munuaisten vajaatoiminnassa yleensä normaalina, eikä munuaisissa tunnu kipua. Vaikea-asteiseen munuaisten vajaatoimintaan voi liittyä pahoinvointia. Lieväasteisena munuaisten vajaatoiminta on myeloomassa melko tavallinen. Munuaisten vajaatoiminnan syynä on plasmasolujen erittämän valkuaisen kertyminen munuaisiin. Lisäksi plasmasolujen hajotessa niistä vapautuu vereen virtsahappoa eli uraattia (S-Uraat), joka voi kertyä munuaisiin ja aiheuttaa munuaisvauriota samalla tavoin kuin voi tapahtua kihdissä. Vahvassa luustotaudissa veren kalkki (fS-Ca) voi nousta ja voi myös aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa. Munuaisten vajaatoimintaa saattavat olla pahentamassa tulehduskipulääkkeet, joita on voinut olla käytössä tavallista runsaammin esimerkiksi nikamaluhistumaan liittyvän selkäkivun takia. Munuaisten vajaatoiminta voidaan todeta tavallisiin perusverikokeisiin kuuluvalla kreatiniinimäärityksellä (fS-Krea).

Myelooma lisää usein infektioherkkyyttä ja erityisesti hengitysteiden infektiot (keuhkoputken tulehdus, keuhkokuume ja poskionteloiden tulehdus) ovat tavallisia. Pneumokokkibakteerin aiheuttama keuhkokuume on kohtalaisen tavallinen vakavampi infektio, joka on kuitenkin parannettavissa antibioottihoidolla. Lievässä myeloomassa infektioita ei välttämättä esiinny tavallista enempää.